Koska olen käyttänyt aiemmin dysfaattisen lapseni kanssa kuvaohjausta, jatkan sitä nyt hoitolapsille. Näin ainakin menee paremmin viesti perille kuin niitä vain selittämällä tai lukemalla jostain. Haittaa niistä ainakaan ei pitäisi olla. Pienemmätkin ymmärtää. Ainakin jo 2 vuotias. Ylempänä on tarpeelliseksi katsomani ohjeistus, koska oma 3 veeni kantaisi nykyään kassikaupalla tavaraa mukanaan joka paikkaan ja 2v tietty sitten perässä, niin nyt on sääntö ihan tässä, että "leluja EI SAA tuoda ruokapöytään. " Kas kummaa, odotin hirveää vääntöä asiasta, mutta kertaakaan ei ole kukaan tuonut leluja sen jälkeen pöytään ja omani huomauttaa aina ylpeänä, että katos nyt, ei ole meillä leluja. 2 vuotiaan naama hieman kyllä siinä kohtaa vähän kurtistui kun hän ilmoitti että penkille viereen saa ottaa leluja odottamaan ja minä ikävä siihen sitten että sekään ei ole enää sallittua. Ne kun tahtovat viedä huomiota mikäli ruoka ei ihan maistuisi tai sitten kolisevat lattialle vähän väliä ja niitä ollaan konttaamassa sieltä ylös. 
Ja sitten selvensin päiväjärjestyksen alle. Siihen voi vaihtaa lappuja jos muutoksia tulee. Esim metsäretki tai piknik tai mitä vain. Esim kerho.