Löytyi vihdoin piuha millä saatiin puhelimen muistista yksi ehkä kolmen viikon takainen kuva pojan kiekkopelistä. Poikamme pelaa numerolla 48. Nykyään niiden vauhti on tässä paremmassa joukkueessa jo päätähuimaava ja taklaukset kovia, että voi jo ajatella että ovat lähempänä aikuisten vauhtia kuin lasten vauhtia. Kakkosjoukkue samaa ikäluokkaa on huomattavasti hitaampaa. Poikaa alkaa vaan  motivaatiopula vaivata, koska harkkoja tulee koko ajan entistenkin päälle lisää ja niitä on jo muutenkin tarpeeksi. Väsymys vaivaa. (ja pleikka kiinnostaisi enemmän) Vauhti riittäisi ehkä vaikka mihin saavutuksiin isompana, mutta saa nähdä jaksaako enää ensi kaudella pelata. Vuosi sitten jo meinasi lopettaa, mutta valmentajat eivät sitä nielleet ja antoivat myönnytyksiä että saivat pidettyä joukkueessa. Välillä into oli hurjaa, ja nyt taas väsyttää. Lauantaiaamuna saattaa väsyttää vielä enemmän kun pelireissuun on herättävä vapaapäivänä klo 6.00! Ja sunnuntaina on sitten 12 vuotissynttäripäivä.